VALOA FESTIVAL | VALOA PIMEYTEEN PT. 2

Jos edellinen Valoa Festivalista kertova postaus on syystä tai toisesta mennyt ohi, niin pääset lukemaan sen tästä. Lauantai oli perjantain tapaan täynnä toinen toistaan  upeampia keikkoja ja ihmisiä.
PIMEÄ HEDELMÄ

Tampereen ympäristöstä lähtöisin olevien Kaisa Cleva'n ja Vane Vanen muodostama rapduo Pimeä Hedelmä oli, paremman ilmaisun puutteessa, erittäin fresh. Raskaasti bassoon nojaavat biitit yhdistettynä ironisen hauskoihin ja paikoitellen jopa synkkiin sanoituksiin muodostaa toimivan kokonaisuuden. Spoken word - tyyppisestä lausunnasta tulee paikoitellen mieleen viime postauksessa mainittu SITOI.

Uusien, läpimurtoa tekevien artistien ja bändien live-esiintymiset, on allekirjoittaneelle yksi mielenkiintoisimmista asioista festareilla. Mä en osaa sanoa oikein mitään yhdestäkään artistista pelkkien biisien perusteella. Muun muassa Valoa - festareilla, sekä Lost in Musicissa on sopivassa suhteessa niin keikkailun konkareita, kuin uusia tulokkaita.

Toivottavasti Pimeä Hedelmä nähdään tänä kesänä jollain festareilla, sillä heidän soundi tulee kuulostamaan todella hyvältä kauniisti hämärtyvässä kesäillassa.

EVA + MANU

Alkuvuodesta uusimman "In The Woods" EP'n julkaissut Eva + Manu ovat aina yhtä ihastuttavia. Niin paljon lämpöä ja Pakkahuone täynnä onnellisina hymyileviä ihmisiä. Evan & Manun lavakarisma ja se palo, mikä heillä on musiikkiin loistaa yleisölle niin kirkkaana, että on vaikeaa olla hymyilemättä, kun heitä katsoo.

KAURIINMETSÄSTÄJÄT

"Ku välil menee vaan niin lujaa,
must tulee ihan vauhtisokea"

Voi Kauriinmetsästäjät! Siitä asti, kun Huudan EP tuli vuoden 2017 lopussa, allekirjoittanut on ollut ihan myyty. Juuri sellaista tanssittavan rentoa musaa, mitä voi myös tilanteen vaatiessa kuunnella tuijottaen pimenevää talvi-iltaa parvekkeelta, samalla kun pohtii elämän kiemuroita.

Mun osalta kyseinen (huikea!) keikka tosin päättyi vähän ikävänpuoleisesti. Ilmeisesti vilkkuvat valot, lievä stressi ja univelka oli sellainen yhdistelmä, joka johti pyörtymiseen. Omissa muistikuvissa on pienoinen aukko tapahtumahetkeltä, mutta tilanteeseen reagoitiin heti ja sain apua. Muistan hämärästi hetken, jossa makasin lattialla ja ympärillä näkyi ihmisten kasvoja. Ja muistan, että yksi ensimmäisiä huolia oli kamerani senhetkinen sijainti. Ihan loogisista syistäkin, koska kamera on tärkein työvälineeni ja samalla myös arvokkain omistamani asia. Kamera oli turvassa ja kunnossa, samoin kuin allekirjoittanut. 

Tilanteen pelottavuudesta huolimatta selvisin säikähdyksellä ja mustelmilla. Iso kiitos ihmisille, jotka auttoivat ja niille, jotka on myötäeläneet ja tsempanneet! Tämän myötä mä tajusin taas kerran, kuinka upeiden ja välittävien ihmisten kanssa mä saan tehdä ja kokea upeita asioita.

Vaikka ihan aina ei tunnukaan siltä, niin maailmassa on vielä paljon hyvää ja hyviä tyyppejä!

GIGS | VALOA FESTIVALILTA VALOA PIMEYTEEN

Viime viikonloppuna juhlittiin Valoa - festivaalin kymmenenvuotista taivalta Tampereen legendaarisimmilla keikkapaikoilla. Kahteen päivään mahtui lukuisia hienoja keikkoja niin entuudestaan tutuilta, kuin myös tuntemattomiltakin artisteilta, sekä uusia ja vanhoja ystäviä, joiden kanssa jakaa elämän ilot ja surut. IISA  

Perjantai-iltana Pakkahuoneen lumoitsi syksyllä Päivii, Oitä - levyn julkaissut iki-ihana Iisa, jonka keikat lämmittää aina sekä mieltä, että sydäntä. Muutama vuosi sitten. Syksyllä 2017 julkaistussa postauksessa kirjoitin siitä, kuinka Iisa säteilee positiivista energiaa yleisöön ja saa klubin kuin klubin täyteen silminnähden onnellisena tanssivia ja mukana laulavia ihmisiä. Se taito ei ole kadonnut minnekkään, vaan pikemminkin kasvanut matkan aikana.


SITOI

Allekirjoittanut on seurannut Skorpionin SITOI'n uraa alkumetreiltä asti, ja nähnyt kyseisen artistin kerran aikaisemmin, viime syksynä. Sitoi on lyyrillisesti nerokas ja kiehtova. Tällainen musiikki toimii parhaiten livenä, intiimin tiiviissä klubi-tilassa.

Sitoin setin aikana ei oikein tiennyt, että mihin suuntaan katsoisi, ettei mitään vaan mikään mitä lavalla ja sen ympäristössä tapahtui, ei menisi ohi. Mielettömän hyvin rakennettu show, jossa kaikki palaset tukivat toisiaan.

ROSITA LUU

Itselleni entuudestaan tuntemattoman Rosita Luun keikan voisi tiivistää täydellisesti sanaan: ihana. Ja se kertoisi kaiken. Veikeää indiemäistä poppia ja sanoituksia, jotka tuntuu paineena rintalastan alla. Rosita Luun, sekä Sitoin keikkojen aikana koin eräänlaisen ahaa - elämyksen. Suomen kieli toimii ja taipuu erittäin hyvin tämän tyyliseen musiikkiin.


ONNI BOI

Yksi eniten odottamistani keikoista oli Onni Boi, jonka näin ensimmäisen kerran lokakuussa Lost in Musicissa, kiitos YleX'n Uuden Musiikin X - ohjelman Ida Karimaan suosituksen. Vaikka keikan alussa oli pieniä teknisiä ongelmia, ne unohtuivat alta aika yksikön, kun vauhtiin päästiin.

Allekirjoittaneen takana keikan aikana seissyt naisporukka kehui kovaan ääneen vikassa kuvassa olevan soittajan kiharoita - ja pakko sanoa, että niitä tuli ihasteltua itsekin! Keikan aikana kuultiin myös uutta materiaalia, joka kuulosti ihan törkeän hyvältä! Ja jos en ihan väärin muista, niin uusi biisi ja video tulossa niinkin pian, kuin ensi kuussa! Tarkempaa tietoa varten suosittelen seuraamaan Onni Boin Instagramia.

--

Toinen kattaus viikonlopun aikana nähtyihin keikkoihin ilmestyy viikonloppuna! Sitä odotellessa kannattaa käydä tsekkaamassa Valoa Festivalin Instagramista, sekä Facebookista muiden kuvaajien otoksia!