THOUGHTS | I BECAME A PHOTOGRAPHER, BECAUSE...

ENGLISH VERSION BELOW!

"Miten/miksi/milloin aloit valokuvaamaan?" On kysymys, jonka olen kuullut viimeisen parin kuukauden aikana todella usein. Ja jokainen kerta, kun olen vastannut tuohon kysymykseen, olen joutunut miettimään sitä vastausta pidemmän tovin. Mistä se kaikki alkoi ja minkä takia?

Olen testannut lukuisia harrastuksia elämäni aikana, muun muassa kuvataiteita, tanssia ja ratsastusta, joka oli kaikista näistä harrastuksista pitkäkestoisin. En ole ikinä osannut piirtää tai maalata ja nuorempana ajattelin erittäin naiviisti luovuuden olevan mitattavissa siten, kuinka hyvin osaa piirtää tai maalata. Suurimman osan varhaisnuoruudesta siis ajattelin, että en voi sanoa itseäni luovaksi ihmiseksi, koska en osaa edellämainittuja asioita. Vaikka minulla on siis pienestä pitäen ollut silmää asioille, ja vasta valokuvauksen aloitettuani olen osannut hyödyntää tuota "kykyä."

Vuosien 2011 ja 2012 taitteessa elämäntapani oli yhtäkuin ratsastus. Niihin aikoihin Youtube alkoi täyttyä hevosvideoista ja silloin kovassa huudossa olleen Facebookin seinät ratsastustunneilta ja leireiltä otetuista kuvista. Itsekin liityin tuohon kyseiseen aaltoon ensimmäisen lahjaksi saadun järjestelmäkamerani myötä, muistaakseni kesällä 2011. 

Niihin aikoihin en ajatellut kuvaamista mitenkään erityisesti. Kuvasin automaattiasetuksilla kaikkea mikä näytti nätiltä, muun muassa hevosia, ihmisiä ja maisemia. 

Ensimmäiset vuodet kameran kanssa olivat satunnaista räpsimistä. Vuoden 2013 tienoilla valokuvaaminen kuitenkin alkoi kiinnostamaan toden teolla. Opettelin käyttämään manuaalisäätöjä ja ostin käyttöön sopivia objektiiveja. Näihin aikoihin kuvasin vielä kaikista eniten hevosia, mutta vuonna 2014 talliympyrät vaihtuivat keikkoihin ja potrettien kuvaamiseen. 

Sillä tiellä ollaan edelleenkin. 

Lyhyesti sanottuna voisi sanoa, että minusta tuli valokuvaaja vahingossa. En koskaan suunnitellut tai edes ajatellut, että voisin harrastaa valokuvaamista, vaan se vain jotenkin tuli elämääni ensimmäisen järjestelmäkameran myötä. Isoin syy siihen minkä takia valokuvaan vieläkin on se, että ensimmäistä kertaa elämässäni minusta tuntuu siltä, että olen hyvä jossain, tai ainakin kehityskelpoinen.

On varmaan sanomattakin selvää, että ajatusmaailmaani ei enää kuulu ajatus: luovuus=kyky piirtää&maalata. Puolen vuoden aikana olen oppinut sen, että luovuus voi tarkoittaa melkeinpä mitä tahansa ja jokainen, kyllä, jo-kai-nen ihminen on luova omalla tavallansa. 

ENG: 

"How/why/when you started photographing?" Is a question I've heard a lot lately. And every time I've answered to that question, I've really had to think my answer for quite a while. Where and when my passion for photography really started? 

I've had numerous of hobbies in my life, for example visual arts, dancing, and riding, which was part of my life for six years or so. I've never been good at drawing or painting and when I was younger I naively thought that creativity is measured from how good you draw or paint. So I've spent a huge part of my life thinking that I can't call myself creative, because I'm not good at visual arts.

Somewhere in 2011 and 2012 my lifestyle was riding. Youtube was full of videos about horses and Facebook's, which was a thing, back then, walls were filled with pictures from riding lessons and camps. My Facebook's wall was full of pictures of horses, because I happened to get my first DSLR camera as a gift, in summer 2011.

The first years with the camera were pointless shooting. I used auto-settings and just took photos of everything I found beautiful, such as horses, humans and landscapes. But in 2013 I started to get really interested and invested in photography. I taught myself how to use manual settings and bought a new lens, which fit to my purposes better. At those times I mostly photographed horses, but in 2014 when I stopped hanging in riding stables, I started investing in concert photography and portraits - which are still my two main focuses in photography.


Shortly, I could say that I became a photographer accidentally and not on purpose. I never planned, or even thought that photographing would become my hobby and a way of life, but it just came to my life in shape of my first DSLR camera. 

Needless to say that I haven't thought that: creativity = your ability to draw or paint, in a long time. In the last six months the most important thing I've learned is that creativity can mean almost anything. And everyone, yes EVERYONE, is creative in their own unique way.