Ei se runopoikamaisuus ollut mihinkään kadonnut moshpiteistä huolimatta. Se on ominaisuus, joka tulee esille niiden herkimpien (lue: ihastumista&rakastumista) käsittelevien biisien kohdalla, kuten <3 ja Rakastuminen. Viimeisenä biisinä kuultiin julkaisematon biisi, josta allekirjoittanut ei muista yhtään sanaa tai mitään muutakaan, kuin sen, että se biisi oli ihan superhyvä ja tunteisiin menevän surullinen.
Mä sanon taiteeksi IBE'ä huutamassa sydämensä pohjasta keuhkojansa tyhjäksi. Tätäkään ei voi sanoa pelkästään keikaksi, vaan kulttuurielämykseksi. Kaikki valoja, ja niitä kahta ihmistä IBE'n takana - kitaraa soittavaa Eliasta (My Friend Marla) ja biiteistä vastaavaa Eljaa (EM), aka niitä kahta joiden käsialaa IBE-debyyttiplatan taustat suurimmilta osilta on, myöden on niin loppuun asti hiottua, mutta silti kaavoihin kangistumatonta, on täydellistä.
Töis - crew on lyhkäisyydessään vaatteita suunnitteleva kaveriporukka, johon kuuluvista tyypeistä muutama Cledoksen lisäksi tekee/on tekemässä musaa. Muhun kolahtaa, ja mua inspiroi kovasti Cledoksen positiivinen asenne ja se elämänilo mikä miehenalusta välittyi niin keikalla, kuin sen jälkeen vaihdetussa parissa sanassa.
Cledoksen setin aikana lavalla nähtiin tuttuun tapaan Töis Crew, joista pakko mainita itsekin musaa tekevä Essu12 ja tuplaajana toiminut Theofuego. Näiden lisäksi Versace Henrik, kävi vetämässä oman fiittinsä Alo - EP'ltä löytyvään Johnny - biisiin, joka iski allekirjoittaneeseen kuin nyrkki silmään silloin, kun se julkaistiin.
Niin kuin vähän aikaa sitten julkaistussa KUUMAA - postauksessa mainitsin, musiikki kuulostaa niin paljon paremmalta, kun sitä on katsomassa keikalla. Se ei haittaa, että virheitä, kuten sanojen unohtelua sattuu, kunhan fiilis on hyvä. Ja sitä se todellakin oli kummankin keikan aikana!
Mä en (edelleenkää) ole musiikkitoimittaja, mutta seison sataprosenttisesti sen takana, kun sanon, että vuosi 2017 oli niin IBE'n kuin Cledoksen nousukauden alku, ja 2018 näiltä kummaltakin tullaan kuulemaan ja näkemään jotain suurta ja isoa.
Live on tosiaan ihan eri kokemus kuin kuunnella levyltä.
ReplyDeleteTotta!
DeleteUpeita keikkakuvia! Livekeikat on ihania, pitäisi taas päästä pitkästä aikaa jollekin keikalle <3
ReplyDeleteKiitos!
DeleteWau, tää oli hieno postaus! Hyvin kirjoitettua tekstiä ja hienoja kuvia, saat vangittua ton fiiliksen ihan loistavasti! En tiiä tiiätkö sitä ite, mutta sulla on sellanen tapa kirjottaa ja houkutella lukijoita noille keikoille & kuuntelemaan musaa, että jopa minä - rockiin ja metalliin taipuva jääräpää - olen päätynyt kuuntelemaan millon mitäkin poppia ja räppiä :D Että hyvä Neea, just noin ! Pitää ehdottomasti käydä tsiigailemassa noita, jos joku keikka sattuu just sopivasti kalenteriin. Ja kyllä, oi livekeikat <3 Ihan parhaita, ihan aina. Artistiin saa erilaisen kontaktin ja se saa erilaisen kontaktin kuuntelijoihin.
ReplyDeleteOi apua, en tienny, mutta nyt tiedän! Kiva kuulla, että näillä mun pitkillä ja monimutkasilla lauserakenteilla saa ees yhden ihmisen tsekkaamaan uutta musaa/milloin mitäkin.
DeleteKeikat ovat jääneet viime vuosina vähemmälle kun alkoi nyppiä se, että ne olivat niin myöhään - ja sitten vielä aina myöhässä! Mutta hyvin olet onnistunut kuvaamaan esitystä!
ReplyDeleteKiitos! Jep, keikkojen myöhässä oleminen on tosi yleistä ja harmillista.
DeleteMielenkiintoista settiä ja mahtavaa fiilistä! Ja keikkakuvat on tosiaan upeita!
ReplyDeleteKiitti!
DeleteMun mielestä noissa kuvissa onnistunu tosi kauniisti toi verkkapukuisen kohdalla värit! Jotenkin toi sininen tausta, vaaleanpunaiset ja muut murtuneet sävyt luo fiilistä kun voisi itse nähdä paikanpäällä vastaavaa :)
ReplyDeleteMäkin itse asiassa tykkään siitä kuvasta tosi paljon!
Delete