GIGS | TÄRYKALVOMURHAA, MOSHPITTIÄ & TÖIS OLEVIA JUNNUJA

Keskiviikko-alkuillasta Tavastian täytti IBE, Cledos ja muutama ystävä. Allekirjoittaneelle tää oli ensimmäinen IBE'n keikka. Jos kiinnostaa tietää enemmän tästä artistista, suosittelen tsekkaamaan marraskuussa julkaistun Ilmari Iben takana - postauksen. Päällimmäinen fiilis keskiviikon keikasta on positiivinen hämmennys. Nuoren aristinalun debyyttijulkaisu jätti ainakin minuun kuvan herkästä runopojasta. Ette edes pysty kuvittelemaan, kuinka hämmästyneeltä näytin, kun setin aikana IBE kehotti ihmisiä moshpittiin useampaan otteeseen. Ei siinä, kivaa hommaahan se on, tai näin ainakin muistelisin jotain vuonna 2013 koettuja pittejä Bring Me The Horizonin keikoilla.

 Ei se runopoikamaisuus ollut mihinkään kadonnut moshpiteistä huolimatta. Se on ominaisuus, joka tulee esille niiden herkimpien (lue: ihastumista&rakastumista) käsittelevien biisien kohdalla, kuten <3 ja Rakastuminen. Viimeisenä biisinä kuultiin julkaisematon biisi, josta allekirjoittanut ei muista yhtään sanaa tai mitään muutakaan, kuin sen, että se biisi oli ihan superhyvä ja tunteisiin menevän surullinen.

Mä sanon taiteeksi IBE'ä huutamassa sydämensä pohjasta keuhkojansa tyhjäksi. Tätäkään ei voi sanoa pelkästään keikaksi, vaan kulttuurielämykseksi. Kaikki valoja, ja niitä kahta ihmistä IBE'n takana - kitaraa soittavaa Eliasta (My Friend Marla) ja biiteistä vastaavaa Eljaa (EM), aka niitä kahta joiden käsialaa IBE-debyyttiplatan taustat suurimmilta osilta on, myöden on niin loppuun asti hiottua, mutta silti kaavoihin kangistumatonta, on täydellistä.

Cledos, joka saavutti kuuluisuuden ihan ensimmäisellä ikinä julkaisemallaan biisillään "Töis", kesällä 2017. Cledos, ihan niin kuin IBE ja Versace Henrik ja kumppanit tietää, mikä iskee nykynuoriin. Edellisen faktan puolesta puhuu se, että Tavastia oli ihan tukossa kaikenikäisistä katsojista, ja aikalailla kaikki osasi marraskuussa julkaistun Alo - EP'n biisien sanat ulkoa. Puhumattakaan siitä, että suurin osa paikalla olleesta jengistä oli pukeutunut Töis - crew'n huppareihin, jotka kävivät niin hyvin kaupaksi, että allekirjoittanut jäi ilman omaa kappaletta, jolla flexata. 

Töis - crew on lyhkäisyydessään vaatteita suunnitteleva kaveriporukka, johon kuuluvista tyypeistä muutama Cledoksen lisäksi tekee/on tekemässä musaa. Muhun kolahtaa, ja mua inspiroi kovasti Cledoksen positiivinen asenne ja se elämänilo mikä miehenalusta välittyi niin keikalla, kuin sen jälkeen vaihdetussa parissa sanassa. 

Cledoksen setin aikana lavalla nähtiin tuttuun tapaan Töis Crew, joista pakko mainita itsekin musaa tekevä Essu12 ja tuplaajana toiminut Theofuego. Näiden lisäksi Versace Henrik, kävi vetämässä oman fiittinsä Alo - EP'ltä löytyvään Johnny - biisiin, joka iski allekirjoittaneeseen kuin nyrkki silmään silloin, kun se julkaistiin. 

Niin kuin vähän aikaa sitten julkaistussa KUUMAA - postauksessa mainitsin, musiikki kuulostaa niin paljon paremmalta, kun sitä on katsomassa keikalla. Se ei haittaa, että virheitä, kuten sanojen unohtelua sattuu, kunhan fiilis on hyvä. Ja sitä se todellakin oli kummankin keikan aikana! 

Mä en (edelleenkää) ole musiikkitoimittaja, mutta seison sataprosenttisesti sen takana, kun sanon, että vuosi 2017 oli niin IBE'n kuin Cledoksen nousukauden alku, ja 2018 näiltä kummaltakin tullaan kuulemaan ja näkemään jotain suurta ja isoa.

GIGS | JOS ET TIIÄ KETÄ MAUNO GANG ON, SÄ ET OO AJANTASALLA

6938c871c11bbd0b35753304a25b4ece71764da20c27d98372

Otsikosta huolimatta, älkää huoliko, sillä mäkään en ennen viime perjantaita ollut ihan varma, että mikä Mauno Gang on. Kiitos Tampereen Olympiassa olleiden All Day Agencyn ja Blockfestin järkkäämien pikkujoulujen, porojen keskellä kasvaneelle valokuvausbloggaajallekin selvisi, että mikä homma tää on. Mauno Gang on neljän parikymppisen miehenalun (DIZZY DAN, FETTI, NCO, ROSVO) räppikollektiivi. 

Lost in Musicin aikoihin tajusin, että postauksia on paljon helpompi kirjoittaa, jos tekee muistiinpanoja keikasta tai muista silmiin pistävistä jutuista. LIM'in aikaan se hoitui ihan sillä perinteisellä kynä ja paperia - meiningillä, koska niillä showcase - keikoilla kehtasi tehdä niin, kun ei ollut se ainoa. 

Normikeikoilla lehtiön kaivaminen laukusta tuntuu lievästi sanottuna oudolta ajatukselta, joten jotenkin huomaamatta allekirjoittanut on siirtynyt postaamaan muistiinpanoja itseltä itselle Snapchatin Mystoryyn. Perjantai-lauantai välisenä yönä mun tarinasta löytyi muun muassa seuraava snäppi: "Selvitä näiden Mauno Gang tyyppien nimet, etenkin toi jolla on cool Comme des Garçons - paita". Keikan jälkeen ehkä kolmella sanalla selvisi, että se siistit tatuoinnit ja coolin Comme des Garçons - teepparin omistaja on Rosvo, tai siis Osku, niin kuin miehenalku itsensä esitteli. 

Mauno Gangin setissä nähtiin vierailevina tähtinä myös Pajafella, ja pitkästä aikaa kokomustiin pukeutunut Versace Henrik. Ja niin kuin Pajafella x NCO feat. Versace Henrik - Vettä biisi menee: Muistakaa juoda vettä! (Varsinkin näin joulupyhien jälkeen.)

Otsikkoon viitaten: Jos sä oot parissakymmenissäsi, etkä tiedä Mauno Gang'ia tai Marblegang'ia, sä et oo ajantasalla.

GIGS | PURKKAPALLOJA & VALOVIIVOJA JOTKA MENEE TUNTEISIIN

En olisi muutama kuukausi sitten olleessa Lost in Musicissa osannut veikata, että KUUMAA iskisi muhun musiikillisesti niin kovasti, että kävisin tsekkaamassa heidän menoaan vielä pari kertaa tälle vuodelle. Keikoilla musiikki aiheuttaa tunteita ja menee jotenkin enemmän selkäytimeen, mitä jostain suoratoistopalvelusta kuunneltuna. Etenkin soittajien ollessa lahjakkaita, niin kuin tässä tapauksessa he ovatkin, poikkeuksellisen sellaisia. Tai ei ainakaan ole vähään aikaan tullut vastaan bändiä josta löytyy laulaja, joka osaa soittaa viulua, kiipparisti, joka soittaa myös kitaraa ja sitä rataa. 

Hyvän fiiliksen tuovia pop-biisejä purkkapalloista, valoviivoista ja loskaiseen arkeen kyllästymisestä niin paljon, että haluaa lähteä avaruuteen. Ja niin syvälle rintalastaan uppoavia syvällisen sanoman omaavia biisejä, että biisin aikana tuntuu siltä, ettei kestä edes katsoa sitä keikkaa, kun pää täyttyy mitä erinäisimmistä, mutta pääsääntöisesti hyvistä tunteista. Mutta katsoo silti, koska ei halua missata yhtään hetkeä, siitä kuinka rumpukapula osuu peltiin, tai kuinka nopeasti sormet liikkuvat basson kielillä. Näistä on KUUMAA'n tämän hetkinen keikkasetti rakennettu. Se jää nähtäväksi, että mitä siitä ensi vuonna löytyy..

Ne keikat mitä tältä bändiltä näin menevät heittämällä kategorioihin parhaimmat keikat, jota näin vuonna 2017 ja bändi, jolta pitää käydä tsekkaamassa ainakin yksi keikka vuonna 2018. Minä en ole musiikkitoimittaja, mutta uskallan heittää tähän loppuun mietteen siitä, että ensi vuodesta tulee huikea ja merkittävä KUUMAA'lle, sekä kaikille bändin taustavoimissa pyöriville luoville ja lahjakkaille ihmisille.

PORTRAITS | TANJA GRADUATED

Syksyn ja talven aikana blogi on pyörinyt aika lailla keikkakuvien spottivalojen sävyttämässä maailmassa, niin kuin minäkin. Loppuvuoden osalta kalenteri näyttää lähinnä keikkoja, joten tähän väliin tuntui hyvältä hetkeltä näyttää mitä muuta on tullut kuvattua viimeaikoina.

Tanjasta tuli ylioppilas jo keväällä, samoihin aikoihin kuin itsestäni, mutta kiireiden takia käytiin kuvaamassa vasta joulukuun alkupuolella. Tampere-talon suuret ikkunat ja porraskäytävät joulukuisen iltapäivän hämärään taipuvassa luonnonvalossa oli oikein oiva kuvausspotti.

ENG: For the past few months this blog has been all about blue-lighted concert shots. That's because camera goes wherever I go, and lately the surest place to find me has been gigs. For the last weeks of this month, my calendar says more concerts, so this spectular Sunday felt right to post these portraits, aka show you guys that I've also done something else than just run from concert to concert this fall.

My dear friend Tanja graduated last spring, at the same time I did, but because we're both kinda busy with life and everything, we went to take these photos in the first days of December. Tampere-talo's big windows and stairways were an excellent spot to do the shooting.  

GIGS | LEAVE A COMMENT - TOUR

Kävin eilen illalla tsekkaamassa muhun suuren vaikutuksen olemassa olollaan tehneen View'n Leave a comment - kiertueen gigiä, paikkakunnalla, jota en osaa sanoa kodiksi, mutta jossa olen viime aikoina asustellut, - siis Tampereella. Mä elän viimeyön kaltaisista illoista. Siitä, kun musiikki on niin kovalla, että sen tuntee sydämessä ja spottivalot häikäisee silmiä - tehden valokuvaamisesta mielenkiintoista. 

 En tiennyt eilen, että olisiko pitänyt huutaa, nauraa vai itkeä ilosta, niinpä mä tyydyin vain saamaan sen täydellisen ruudun, johon palaamalla pääsen takaisin eilisillan fiiliksiin. Se täydellinen ruutu on toi viimeinen. 

Ihan just mä suuntaan kohti Turkua, tsekkaamaan mitä Itämerellä on oikein tarjottavana tähän aikaan vuodesta.

ENG: Last night I went to see View's Leave a comment - tour in Tampere. I live from nights like last night. The feeling, when you can feel the music in your heart and the lights are so bright that you can hardly see. Those things make photographing gigs interesting and challenging. 

I wasn't sure was I supposed to scream, laugh or cry from happiness last night, so I settled for trying to take the perfect shot. And  for me the perfect shot, which takes me straight back to yesterday's good vibes, is the last one. 

GIGS | KUINKA KUUMAA GLÖGI OLI KUUMISSA PIKKUJOULUISSA?

Eilen Semifinalissa juhlittiin KUUMAA'n pikkujouluja. Jos kirjoittaisin, että kyseessä oli keikka, vähättelisin koko iltaa ja kaikkien aikaansa ja taitojansa illan järjestämiseen käyttäneiden tyyppien panosta. Semifinalin seiniltä löytyi todella upeita, Elisa Serafian maalaamia taideteoksia, joista allekirjoittanut ei muistanut ottaa kuvia, ja illan aikana näkyi myös erittäin lahjakkaan Anton Baerin kuvaamaa videomatskua, jonka taiteellinen visio Huuda Lujempaa - video on. 

Illan aikana tuli kuultua uusia biisejä, maisteltua vähän liian kuumaa glögiä käytyä useita erittäin hyviä keskusteluja uusien tuttavuuksien kanssa, joiden kanssa pystyi olemaan oma itsensä, kaikkine virheineen ja vikoineen. Ja juuri tuon eilisen törkeen hyvän illan ja hyvien keskustelujen tuoman hyvän fiiliksen ansiosta halusin laittaa kaikki ylläolevat kuvat tähän postaukseen, vaikka jokainen ei olekaan teknisesti täy-del-linen. Joskus on ihan okei näyttää niitä epätäydellisiä puolia itsestään, kuin myös näyttää niitä ei niin viimeisen päälle hiottuja fotoja.

Koska loppujen lopuksi elämä on täynnä kohinaa ja epätarkkuutta.

Seuraavassa postauksessa luvassa jotain mustavalkoista näistä kyseisistä pikkujouluista. 

PORTRAITS | WINTERISH SNAPSHOTS

Viime talvi oli kuvauksellisesti hyvää aikaa, kun kuvattavia tuntui tulevan ovista ja ikkunoista. Kuvatulvan takia joitakin vuosi sitten otettuja kuvia jäi julkaisematta. Niin kuin esimerkiksi nämä muutamat talviset kuvat Ellasta, joiden olemassaolon olin ehtinyt jo unohtaa.

Näiden kuvien löytäminen tällaisena harmaana sunnuntaipäivänä piristi mua todella paljon, sillä näissä on samanlaista syvyyttä, mitä esimerkiksi näissä kuvissa. Mallilla on suuri vaikutus siihen, että minkälainen kuvasta tulee, ja pakko kyllä sanoa, että tämän tytön kanssa onnistuu aina. 

ENG: I've never taken so many pictures as I did last winter. Everything, like finding people to work with was easier. I still have some unpublished photos, which I've taken a year ago. For example these wintery photos of Ella.

It made me so happy to find these pictures in such a grey Sunday afternoon, because these snapshots have similar depth, as these photos. Model is the key, when it comes to getting depth to pictures. And with this girl everything is possible.