GIGS | COUNTING LIFEBOATS

Today I woke up knowing that no matter what I do
My life’s a loop
What I did, what didn’t do
I’m just sitting here left without a clue.

Oh I can’t deny

That I feel like I’m only a moment away from saying goodbye

I’m leaving your side

I’m paralyzed by the lies

That used to make me smile

Now I can’t hide

From times I tried to leave behind

So watch me stride

Blogin kirjoittaja joutui jostain syystä aikanaan saksan tunnilla miettimään omaa suomenkielistä lempisanaansa. Pitkällisen pohdinnan jälkeen sanaksi valikoitui lohtu, tai oikeastaan lohdullinen, koska sen kuuleminen tuntuu rauhoittavalta. (Allekirjoittanut kirjoitti ensin monta kertaa "koska sen kuuleminen tuntuu lohdulliselta" ennen kuin tajusi, että se ei ehkä tuo pointtia tarpeeksi selkeästi esiin.)

Keikat, joiden aikana tai jälkeen tajuaa jotain joko sitten itsestä tai maailmasta, ovat yksinkertaisesti parhaita. Tältä keikalta jäi käteen muutaman kyyneleen lisäksi lohdullinen olotila. Oulun oman Counting Lifeboatsin keikalla viimeinkin tajusin, että mun koti tulee aina olemaan pohjoisessa, missä päin maailmaa sitten olenkin ja minne ikinä tänä syksynä suuntaankin. Koska pohjoinen on enemmänkin mielentila; tunnetta ja henkisyyttä, kuin postinumerokoodeja ja sitä missä fyysisesti satut sillä hetkellä majailemaan. Ja tätä oivallusta on kiittäminen biisin, jossa on kohta: "The northern lights will guide me home." Täydellistä, eikö totta?

Taustatietona kerrottakoon se, että olen koko kesän ajan ollut hieman hukassa ja koittanut etsiä sopivaa paikkaa itselleni. Ja vaikka jossain kohtaa tuntuikin siltä, ettei sitä sopivaa paikkaa löydy niin tällä hetkellä olo on erittäin positiivinen.

Counting Lifeboats oli enemmän kuin hyvä niin musiikin kuin valokuvattavuuden osalta. Support your local, aina.