"Mun pitäs laihtuu", sanot ja mä meinaan vetää kahvia henkeen. Ja sit kun vastaan, että mun pitäisi kans niin katot mua pahasti ja naurahdat epäuskoisesti. Heität vielä perään että ei sun todellakaan tarvi ja mä hautaudun syvemmälle mun Palacen huppariin. Tarvii, ei tarvi, tarvii. No entä jos mä haluun?
-
Taivas on sininen, kun me kävellään hiljaisen keskustan läpi.
"Oon pieni, mut oon liian iso minuksi. Eikä tästä voi puhuu kenenkään kaa kun kaikki vaan sanoo et no kato mua sitten."
Ja siinä hetkessä mä tajuun sua enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
----
Viime aikoina oon puhunut hämmentävän monta kertaa laihduttamisesta ihmisten kanssa joiden ei todellakaan tarvitsisi miettiä sitä.
Haluaisin vaan kietoa kädet kaikkien niiden ihmisten ympärille. Saada heidät tajuamaan että he ovat just hyviä sellaisina kuin ovat.
Kysykää kavereiltanne, että miten niillä menee,
mitä niille kuuluu.
Se voi pelastaa.
mitä niille kuuluu.
Se voi pelastaa.
ENG: Been talking a lot about losing weight with people, who seriously doesn't need to think about it.
I just want to hug them really tight and make them understand that they're perfect just the way they are.
Tutun kuuloista tekstiä, jonkin verran opiskelujen/tulevan ammatin kautta tulee oltua asian kanssa tekemisissä.
ReplyDeleteViimeiset sanat niin tärkeitä, sitä harvoin ymmärtää, miten tärkeää se voi olla kun joku tulee aidosti kiinnostuneena/huolestuneena kysymään kuinka toinen jaksaa.
Erika/Paluumuuttajan päähänpistot
Koskettava kirjoitus ja valitettavasti niin totta. Nimimerkillä sairastin yli vuosikymmenen anoreksiaa. Kiitos tästä ajatuksia herättävästä postauksesta!
ReplyDeleteElisabet | www.fashionpoetry.eu
Koskettava ja hyvin kirjoitettu postaus! Ja noi postauksen viimeiset sanat on kyllä niin totta.
ReplyDeleteTuttua, liian tuttua. Älyttömästi tsemppiä sulle, sä olet tarpeeksi vahva sanomaan itsellesi "ei tarvitse" <3
ReplyDelete