THOUGHTS | FRIDAY

"Oikeastaan mä oon aika onnellinen just nyt. Ja tää on aika outoo"
"Ai se on outoo, että oot onnellinen?"
"Ei kun tää kaikki."

Onnea, pidätettyjä kyyneleitä, alemmuuskompleksia ja pitkästä aikaa hymy, joka oli aito. On niin outoa, miten joukko äijiä, joita myös ystävikseni kutsun, saa Pate Mustajärven Ukkometsoa sekä Juice Leskisen legendaarista Eestiä soittamalla tällaisen pienen nuoren naisenalun viikosta  niin paljon paremman. En ole ikinä ennen samaistunut Kelan 1972'teen niin paljoin, kuin perjantaina. Kun me lakit päähän vedettiin, me kaikesta kaikki tiedettiin - niin totta. Pitäisi  varmaan ostaa se lakki.

Jotenkin näiden jätkien soittaminen on aina saanut mut paremmalle fiilikselle. Enkä mä tiedä johtuuko se siitä, että jokainen näistä on niin taidokas, vai siitä onnellisuudesta mikä paistaa pokien kasvoilta joka ikinen kerta, kun he soittavat. Varmaan molemmista.

Tai no mä varmaan olisin onneni kukkuloilla ihan vaan siitä, että nää jäbät soittais mulle Ukko Nooaa.

ENG: Happiness, inferiority complex, tears which didn't fall and a real smile, which has been lost for a while. It's (still) so strange, how these guys make me happy just playing some songs.

Somehow I've always got into better mood when I've heard their playing. And I don't know that is it because of their talent or just that all of them seems to be so happy when they're playing. Probably both.

I probably would be the happiest girl alive if the dudes just played Ukko Nooa, a semi-traditional finnish song for me.